Pikamerkinta. Asiat on sekaisin paassa ja koitan summata jotakin fiiliksia.
Lontoossa on ollut vaihteleva saa. Noin 16 astetta ja sadetta, uarinkoa, sadetta, aurinkoa, monsuunisadetta, poutaista. Ihan kivan vaihtelevaa oikeastaan.
Talot ovat kauniin viktoriaanisia. Ihmisten katseleminen on kiinnostavampaa kuin ehka missaan muualla missa olen kaynyt: monikulttuurisuus todella nakyy kadulla. Ja ravintolatarjonnassa. Soin tanaan uusisseelantilaisittain valmistettuja surimi-katkarapuimitaatioita ja taskuravun saksia katukeittiosta. Eilen saatiin sophintaan hyvaa italialaista. Libanonilaisia tuntuu olevan paljon, mutta vastoin odotuksiani intialaisia ei ole juuri nakynyt.
Eilen kaytiin BBCn World Servocen radiopuolella ja tapaamassa suomalaisia kirjeenvaihtajia pubissa. Todella kiinnostavia juttuja tuli kuultua - verrattuna tavallisiin yrityskeskuihin, meilla on ollut huomattavasti parempi mahdollisuus saada hankaliinkin kysymyksiin ja aiheisiin kommentteja vanhemmilta journalisteilta. Matkalla ensimmaisesta tilaisuudesta jalkimmaiseen kolusimme legendaarisen Fleet Streetin lapi. Ennen Murdochin aikaa Englannin media kirjoitti ja juhli talla kadulla. Ja nakojaan myos kuoli - kadulla sijaitseva kirkko on toiminut toimittajien sielunrauhan puolustajana.
Central Hostel sijaitsee Bayswaterissa. Edullinen majapaikkamme on hiukan nukkavieru, mutta tama oli tiedossa. Yllattavasti hostellissa on suomalaisia ja ruotsalaisia juuri nyt. Paikan vakiokalustoon kuuluu ranskalaisia ja aussitytto, jotka kaikki asuvat paikassa ilmaiseksi tyontekoa vastaan. Huoneessamme on edelleen ranskalaispojan tavaroita, joiden piti kadota sielta jo eilen. Kaksi vuotta hostellissa asuneella pojalla li massiivinen kokelma DVD-levyja vuoteen alla, kymmenisen farkun kasa narikassa ja kajarit vuoteen paadyssa.
Sijainti on loistava. Lahella on Notting Hill ja Kensington, jossa olemme seikkailleet tanaan. Portobellon kahlattuamme loysimme viimein nuorten suunnittelijoiden uniikkivaatteita antiikin, ruokien, kirppiskaman, rihkaman, korujen ja lahjapuotien jalkeen. Ostin Dogolle 2 punnan hienon kaytetyn kravaatin. Muuten onnistuin taistelemaan materian houkutuksia vastaan.
Kameran akku tosin ehtyi jo ekan kerran. Jussi kuvaili turistien toimintaa eli kuinka "ne tappavat niita kuuluisia juttuja kameralla". Ja sita tassa on just tullut tehtya, koko ajan ja jatkuvasti. Kuvat ovat muistimme, kun hienosta reissusta on jaljella viimeinen tuliaiskarkki.
