Kuvat: Naisella on häiden aikana useita kimonoita. Valkoisen tötterön idea on estää miestä näkemästä morsiamen sarvia eli mustasukkaisuutta ennen avioliittoa. Vekkuleita nämä perinteiden selitykset.

Miai-gekkon on järjestetty avioliitto japanilaisittain. Kyllä, niitä solmitaan edelleen vaikka asenteet ovat muuttuneet puolessa vuosisadassa ns. romanttisin syin solmittujen liittojen kannalle.

Järjestettyyn liittoon johtavaa puolisonhakuprosessia kutsutaan nimellä omiai. Systeemi perustuu välittäjämiesten ja - naisten toiminnalle. Aiemmin vanhemmat pyysivät jotakuta sopivaa tuttavaa tai sukulaista katsastamaan tarjontaa ja esittelemään heille sopivia puolisokandidaatteja. Nykyisin japaninopettajani mukaan on tyypillistä joko katsoa profiileja verkosta omiai-palveluista tai koota kartongille esittely, jossa mainitaan miesten osalta eniten työhön liittyviä seikkoja ja opintotaustasta. Profiilia sitten kierrätetään sopivilla tuttavilla.

Naisten kohdalla esittelyssä korostetaan mahdollisen morsiamen kulttuurillista ja taiteellista sivistystä. Japanissa naiset kun yleensä jäävät naimisiin menty kotiin hoitamaan lapsia ja edustamaan kotiäiteinä.

Yli 25-vuotias nainen muuttuu vanhaksipiiaksi eli "joulukakuksi". Yllättävää, että shintolais-buddhalaisessa maassa kristillinen juhla näkyy tällaisessa nimityksessä, mutta kyse on siitä ajatuksesta, että nainen paranee koko ajan 25 ikävuoteen asti (rinnastuu amerikkalaiseen 25. päivän jouluaamuun) ja sen ylittäessään ei yhtäkkiä enää tahdo kelvata kellekään. Ihannepuolison sijaan liian vanha tai liian koulutettu (maisteri tai tohtori) nainen voi päästä naimisiin huomattavasti itseään vanhemman tai eronneen miehen kanssa. Puolisoiden ikäerot ovat muutoin tasoittuneet eli nykyisin kymmenen vuoden ikäero on yhtä harvinaista kuin Euroopassakin.

Välittäjä toimii myös esiliinana eli osallistuu parin tapaamisiin. Ensimmäiset treffit sovitaan hotelliin tai ravintolaan ja niihin osallistuvat myös vanhemmat. He jättävät parin keskustelemaan kaksin jonkin ajan päästä. Mikä tahansa osapuoli voi viheltää pelin poikki ja sitten etsitään seuraavaa kandidaattia. Jos tilanne kuitenkin tuntuu miellyttävän kaikkia osapuolia riittävästi, pari tapaa muutaman kerran esimerkiksi puistossa jutellen. Varsinaista treffailua ei harrasteta.

Jos avioliitosta sovitaan, kuuluu tapoihin, että sulhanen ja välittäjä vievät morsion kotiin myötäjäistenkaltaisesti lahjana summan, jolla he osallistuvat häiden kustannuksiin. Morsiamen perhe kuitenkin maksaa viulut.

Nakodo eli välittäjä oli menneinä aikoina hyvin tärkeä henkilö prosessissa. Hän saattoi maksaa osan järjestelyistä ja toimia ikäänkuin hääparin kummina. Kävi nakodon kunnian päälle, jos hänen sovittelemansa nuoripari ei tullutkaan toimeen ja välittäjä yritti rauhoitella tilannetta. Jos mikään ei auttanut, saattoi nakodo päätyä itsemurhaan parin lähtiessä eri teille.

Nykyisin nakodon virkaa saattaa toimittaa esimerkiksi miesalaisen pomo, joka haluaa etsiä ulkomaankomennukselle lähtevälle vanhallepojalle ensin sopivan vaimokkeen huolehtimaan taloudesta ja lastensaannista. Järjestetyn avoliiton puolestapuhujat kertovat, että kiireisten töissäkäyvien nuorten on hankalaa ehtiä katsastaa tarpeeksi tarjontaa päätyäkseen naimisiin ja korostavat matalaa liittojen epäonnistumisen astetta.

---

Japanissa lapset nukkuvat usein vanhempien välissä. Jossain tapauksissa jopa 16-vutiaiksi asti siis. Tuoreiden vanhempien seksielämä kuivahtaa ja seksiteollisuus hoitaa miehen tarpeet (mutta kuinka vaimot hankkivat tyydytyksensä?).

Eroja Japanissa tulee vuosittain väestöön suhteutettuna harvemmin kuin meilläpäin, mutta jos niin pääsee käymään, tulevat lapset äidillä yksinoikeudella 95% tapauksista. Järjestettyjen liittojen erikoisuus on ns. Narita-ero. Häämatkan jälkeen Naritan lentokentälle saapuva pari on todennut, että ei tästä mitään tule ja lähtee heti hakemaan eroa.

---

Omiai-palvelun kuvituskuvat naurattavat vaikkei tekstiä osaisi lukea.