Kimbab and soup by Suviko.

Söin Lontoossa korealaisen kimbabin ja halusin tietää aiheesta lisää. Omituista kyllä, siitä ei ollut artikkelia englanninkielisessä Wikipediassa. Ruotsiksi löytyi tynkäartikkeli, jonka pohjalta aloin kirjoittaa suomenkielistä versiota. Googlaillessani ympäriinsä lisätietojen toivossa löysin lopulta englanninkielisenkin Wikipedian artikkelin.

Gimbap, kimbap, kimbab. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Aiemmin käytössä olleen ja laajalle levinneen McCune-Reischauerin romanisaation mukaan litteroituna siis kimbap, mutta Etelä-Korean nykyisen virallisen romanisaation mukaan gimbap (gim tarkoittaa noria ja bap riisiä). Suomenkielinen artikkeli muutettiin nimelle gimbap. Katsotaan milloin ruotsalaiset heräävät ja muuttavat oman artikkelinsa nimen.

Kun vauhtiin pääsin niin kirjoitin muutaman muunkin korealaiseen keittiöön liittyvän jutun Wikipediaan. Käänsin bibimbapille, jota Akseli oli Soulissa maistanut, oman lyhyen artikkelin. Käännöksiä väsätessä selvisi gimbapin ja sushin suhde: maki lainautui Etelä-Koreaan Japanin miehittäessä maata. Korealaiset käyttivät mielikuvitustaan ja laittoivat omiin riisilevärulliinsa täytteeksi esimerkiksi makkaraa ja juustoa. Samalla japanilaiset innostuivat paikallisesta kimchistä ja alkoivat tehtailla siitä omaa versiotaan vetämällä valmistuksessa mutkat suoriksi. Pitkällisen fermentoinnin voi jättää väliin, kun riisiin saa saman vähän käyneen maun lisäämällä sitruuna- ja maitohappoja. Korealaisia otti aivoon, että japanilaiset kutsuivat omaa muunnelmaansa kimchiksi (tai nimellä kimchu) ja veivät sitä ulkomaille, jolloin ruokaa luultiin tietenkin japanilaiseksi. Maiden muutenkin kireät välit nitisivät ja korealaiset vetosivat YK:n ja WHO:n alaiseen Codex Alimentarius -toimikuntaan oikeaoppisen valmistustavan pyhittämiseksi kainsainvälisellä standardilla. Esitys meni läpi ja asetus astui voimaan 2001.

En ole vielä saanut aikaiseksi käydä Suomen ainoassa korealaisessa ravintolassa. Korea House (Mariankatu 19) sijaitsee Kruunuhaassa, lähellä valtiotieteellistä tiedekuntaa, joten saamattomuuttani en voi syyttää paikan vaikeasta sijainnista. Saa hihkua, jos jotakuta huvittaisi lähteä kanssani testilounaalle.

Hesarin Nyt-liitteen arviossa kerrotaan, että listalla on bulgogia, bibimbapia ja kimchiä - sekä myös kimbapia (tässä muodossa nimi esiintyy kriitikon kirjoittamassa jutussa). Eat.fi:n arvioista löytyi paikan aitoa fiilistä hehkuttava kommentti:

Aitoja etnoja on Helsingissä hyvin vähän. Valta osa Suomi-Muka-aasialais kompromissejä. KH on loistava poikkeus. Ja ruoka todella tuhdin-hyvää. Hauskaa nähdä että paikalla miltei aina paljon läpikulkumatka-Korealaisia. Tutustukaa ihmeessä ellette jo ole.
 
Haja-ajatelmana: Kun Suomi ja ksylitoli ovat japanilaisille tuttuja niin myisiköhän eksoottisenmakuinen suomalainen Sisu-pastilli hyvin Gifussa?