71934298_f349908ee9_m.jpg52144229_a982da8e91_m.jpg68982751_3fd546d5b0_m.jpg

Olen lukenut paljon tietokirjoja geishoista, mutta on yllättävän hankalaa innostua kirjoittamaan heistä. Ongelma taitaa johtua juuri siitä: kun aihetta ei tunne niin hyvin, on hauskaa etsiä linkkejä ja triviaa kirjoitukseen (vrt. Ruokala Lokki -elokuva). Memoirs of Geisha -leffan jälkeen koko aihe on tunutnut jotenkin... tahritulle. Goldenin kirjan tarina perustuu enemmän ja vähemmän Mineko Iwasakin elämäntarinaan. Kieltämättä kirjan ja elokuvan juoni on naiviudessaankin kiehtova samaan tapaan kuin Tuulen viemää, mutta Hollywood-elokuvan jälkimainingeissa noussut ja jo vuoden jatkunut hype puuduttaa omaa innostustani.

Toistan aiemmin mainitsemani kirjavinkin: Dalby, Liza Crihfield (1983). Geisha. Berkeley, California, United States: University of California Press. Kirja on faktaa, mutta sen voi lukea romaanina. Amerikkalainen tutkija kirjoitti kiehtovan etnografian Kioton Pontochon alueella geishojen kanssa elettyään. On ehkä liioittelua sanoa, että hän sai geishakoulutuksen, mutta ainakin hän eli heidän kanssaan samaa arkea. Ja osasipa vielä oikeasti soittaa koutaa.  

68433691_0425f44a3d_m.jpg135925350_90e1cd14e8_m.jpg 
me and lynn as geisha girls in Kyoto
Originally uploaded by Beefcake2005.

Tämän merkinnän ensimmäiset kolme kuvaa esittävät geishoja. Jälkimmäisessä kolmessa kuvassa esitetään geishoja tai oikeammin maikoja eli geishaharjoittelijoita.

Sekä japanilaiset että lansimaiset turistit voivat toteuttaa fantasioitaan ja pukeutua päiväksi geishan peruukkiin ja kimonoon. Lysti on kohtuullisen kallista eli liikutaan kymmenissä, jopa sadoissa euroissa, päiväpaketista riippuen. Vaatteet päällä siis joko poseerataan kuvia varten tai voidaan kiertää temppeleitä, illallistaa ja kulkea pitkin Gionin tai Pontochon katuja, jossa joku voi erehtyä pitämään oikeana maikona.

Perinteisiä geisha-asuja, peruukkeja ja meikkejä ei enää mene yhtä paljon varsinaiseen tarkoitukseensa kuin aiempina vuosikymmeninä. Haaveilupäivä viettävät tytöt ovat pelastus vanhasta elinkeinostaan kiinnipitäville maskeeraajille ja pukijoille. Kimono on alkuun hankala pukea, varsinkin itselle. Japanilaisnaiset käyttävät pukijan palveluja myös virallisiin tilaisuuksiin kimonoon sunnustautuessaan.

Täällä on lista geishapäiviä tarjoavista liikkeistä Kiotossa sekä kuvasarja geishaksi muuntautuvasta turistista. Yoe koitti geisha-asua ja kertoi blogissaan pukijatätien suorasukaisista ulkonäkökommenteista. En löytänyt sitä merkintää, mutta tässä sen sijaan Hokkaidotytön eli Yoen työkaverin mietteitä geishoista ja japanilaisuudesta.   

Kiotossa saa olla tarkkana, ettei tule kuvattua meikattua synttärisankaria tai turistia.