BW by lalignejaune.

Japanissa useat vanhemmat keksinnöt ovat lainaa Kiinasta tai Koreasta, mutta sukat, joissa on isovarpaalle oma kolo, ovat endeeminen laji.

Varvassandaalit kehittyivät kolmannen vuosisadan narullisista lankuista pariksi eri jalkoihin istuvia oljesta tai puusta valmistettuja jalkineita. Heian-kauden aristokraatit kehittivät koristeellisesti maalatut puukengät (geta). Kauniita kenkiä voidaan valmistaa myös nahalla päällystämällä (zori). Tavallisen kansan jaloissa oli oljesta tai hampusta taiteillut sandaalit (waraji).

Puhtaat sukat muodostuivat kunniallisen ihmisen merkiksi - vielä 1900-luvulla oli voimassa kielto pomppia paljain jaloin julkisilla paikoilla. Kun Japani miehitti Itä-Aasian rannikkovaltioita, paikalliset väänsivät vitsiä miehittäjien jalkineista. Kiinalaiset opettivat myöhemmin saapuneille jenkeille, että japanilaisen tunnistaa muita suuremmasta varpaanvälistä.

Yoe toi mulle tabit, joita voisin käyttää kimonoideni kanssa. Sivusta napitettavat sukat tuntuivat jaloissa jännälle. Useille suomalaisille tabeista tuntuu ensimmäisenä mieleen ninjamutanttikilpparit. Mielikuva palaa toisinaan, kun katsoo omia tai muiden jalkoja. Bujinkania treenaavilla kavereilla olen nähnyt todella kuluneita tabeja, kun uuden parin hankkiminen on viivästynyt.

103238851_cb8f3523cc_m.jpgPingMag kertoo, että perinteisten sandaalejen ja sukkien käyttö on kääntynyt Japanissa nuoremman sukupolven parissa hienoiseen nousuun. Yukatojen paluun myötä myös niihin sopivat kengät ovat alkaneet kiinnostaa. Jutussa on paljon kuvia ja vinkkejä minne kengistä kiinnostuneen kannattaa matkallaillessa suunnata. Artikkeli alkaa kuvailulla getojen äänestä. Puukenkien kolinan aiheuttama nostalgia tuo kirjoittajalle mieleen Edo-kauden.

Nykyisin on varvaskengistä tarjolla myös moderneja variantteja, kuten tämän merkinnän Flickristä poimituista kuvista näkyy.