Japanese Ryokan
Originally uploaded by marcello.s.
Nukuin
viimeisenä yönä kuusi tuntia Gojossa. Heräsin puoli kuudelta
herätyskelloon, jonka tapoin heti, ennenkuin muut huoneessa tuhisevat
heräisivät. Tatamin tuoksu ja futonin pehmeys houkuttelivat nukahtamaan
uudelleen suihkun jälkeen, mutta siihen ei ollut enää aikaa. Koneessa
voi sit jatkaa unia.
Nappasin kadulla pitsiverhoillun
japanilaisen mustan taksin ja sanoin valkohansikkaiselle kuskille
"eki". Setä selitti jotakin, luullen että ymmärrän. Ahaa, haluanko
Kintetsun vai Kioton aseman pääoville.
Noudin rinkkani
säilytyslokerikosta. Oikean raiteen ja oikean vaunun pysähtymiskohdan
löydettyäni seisoin lukemassa edellispäivänä matkakirjastooni hankkimaa
Devil wears Prada -pokkaria. Välillä on hyvä laittaa aivot narikkaan ja
kulttuurihistoria alkaa maistua yksinomaan päntättynä puulta. Avulias
japanilaisnainen tuli englanniksi kysymään tarvitsenko apua. Kiitin ja
kerroin olevani oikeassa paikassa. Ei uskonut tai ymmärtänyt. Näytin
lippuani ja hymyilin. Hetken päästä hän tuli samaan tulokseen.
Pilvet vaelsivat alhaalla ja jäivät jumiin vuorten ja kumpareiden
kohdalle. Yritin kuvata liikuvasta junasta yhden hyvän otoksen
riisipelloista.
Nagoyassa sain aikaan kolmen hengen tavauskilpailun tarjoamalla
luukulla Rail Passia osteassani lentoaseman bussiin lippua. Pienellä
präntättyä aikansa tutkailtuaan virkailijasedät antoivat passini
takaisin ja kysyivät Visaani.
Nukuin bussissa vajaan tunnin ja
pääsin lentoasemalla helposti oikealle check-in -tiskille. Kaksi
töölöläistä sulloi takanani rinkkansa jätesäkkeihin kahden ja puolen
viikon reissun jälkeen. Pitää muistaa tuo niksi tulevaisuudessa.
Kälätys kävi, kun selvitimme nopeasti missä olimme olleet, samoissa ja
eri paikoissa, ja mikä oli missäkin hienointa.
Koneessa sain
käytäväpaikan. Minun ja ikkunan välissä istui japanilainen
parikymppinen tytär äitinsä kanssa. Käänsin heille muutamia
suomenkielisia fraaseja harakanvarvashiraganoillani vihostani
repäistylle paperille. He näyttivät japaninkielistä esitettä, jossa
kerrottiin yöpymispaikaksi Helsingissä Sokos Hotel Presidentti ja
reittimatkan muiden etappien olevan Siljalla saavutettava Tukholma,
sitten lentäen Bergen ja Osloo, laivalla Kööpenhaminaan ja lentämällä
lopuksi takaisin Helsinkiin. Muissa paikoissa olen ollut itsekin, mutta
Osloa ja vuonoja en ole nähnyt. Reitti kuulosti hyvälle, mutta melko
hätäiselle rundille. Hinnaksi esite listasi 300 000 jeniä.
Selitin piirtämällä ja sekavalla japanillani, että heidän näkemänsä Kamome Shokudo eli Ruokala Lokki
on kuvattu oikeasti Pursimiehentie 12:ssa oikeassa ruokapaikassa ja
osoitin Helsingin kartasta missä Kahvila Suomi sijaitsee. He
hihittelivät opaslehdykkänsä Suomen kartalle merkattuja Muumien ja
Joulupukin kotipaikkoja. Yritimme puhua ruoasta, kun he kysyivät
pidänkö sushista. Näytin matkakuviani kamerasta. He yllättyivät
kaisekin syömistä Kamon varrella.
Stuertti kolisteli ohi ravintolakarrynsä kanssa ja kaatoi
punaviininilasini laukulleni ja kengilleni. Itseppä olin kyllä pinonnut
niin paljon lehtiä pöydälleni, että tämä katastrofi oli mahdollista.
Japanilaisrouva auttoi minua kuivaamaan kimonokankaista pikkulaukkuani
ja kysyi onko se Kiotosta hankittu.
Erotessamme tytär sanoi
spontaanisti suomeksi näkemiin. En ollut kääntänyt sitä sanaa!
Ällistyin. Laukkuhihnan ja tullin välissä olevassa landing tax free
shopissa mytiin Geisha-konvehteja. Boksi sellaisia, kiitos, ja takaisin
vielä laukkujaan odottavien entisten vierustovereideni luo. Sinne ne
jäivät suklaalaatikko kädessä ihmettelemään, kun heidät viimeisen
kerran näin.
Bussissa jatkettiin kälätystä töölöläisten
kanssa. Naurettiin hellepäivän viileyttä. Rautatieasemalla mentiin eri
suuntiin ja soitin kaverilleni. Avaimeni, kännykkäni ja bussikorttini
olivat poikakaverin luona, joka oli edelleen provinssissa ja tarvitsin
yöpaikan.
Kaveri sattui olemaan Stokkalla. Näimme aseman
pääovilla ja hän ehdotti kiinalaista lounaaksi. Selitin
hyperaktiivisena matkasta ja suunnittelimme illaksi tuttavien
kutsumista hänen kämpilleen. Pikatorkkuni muuttuivat kuitenkin
yöuniksi, kun kaveri ei hennonut herättää. En nukkunut lentokoneessa
ollenkaan ja nyt en avannut silmiäni yhteentoista tuntiin.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.