Japanese Ryokan
Originally uploaded by marcello.s.

Nukuin viimeisenä yönä kuusi tuntia Gojossa. Heräsin puoli kuudelta herätyskelloon, jonka tapoin heti, ennenkuin muut huoneessa tuhisevat heräisivät. Tatamin tuoksu ja futonin pehmeys houkuttelivat nukahtamaan uudelleen suihkun jälkeen, mutta siihen ei ollut enää aikaa. Koneessa voi sit jatkaa unia.

Nappasin kadulla pitsiverhoillun japanilaisen mustan taksin ja sanoin valkohansikkaiselle kuskille "eki". Setä selitti jotakin, luullen että ymmärrän. Ahaa, haluanko Kintetsun vai Kioton aseman pääoville.

Noudin rinkkani säilytyslokerikosta. Oikean raiteen ja oikean vaunun pysähtymiskohdan löydettyäni seisoin lukemassa edellispäivänä matkakirjastooni hankkimaa Devil wears Prada -pokkaria. Välillä on hyvä laittaa aivot narikkaan ja kulttuurihistoria alkaa maistua yksinomaan päntättynä puulta. Avulias japanilaisnainen tuli englanniksi kysymään tarvitsenko apua. Kiitin ja kerroin olevani oikeassa paikassa. Ei uskonut tai ymmärtänyt. Näytin lippuani ja hymyilin. Hetken päästä hän tuli samaan tulokseen.

Pilvet vaelsivat alhaalla ja jäivät jumiin vuorten ja kumpareiden kohdalle. Yritin kuvata liikuvasta junasta yhden hyvän otoksen riisipelloista.

144101838_bdeefced9f_m.jpg 
Nagoyassa sain aikaan kolmen hengen tavauskilpailun tarjoamalla luukulla Rail Passia osteassani lentoaseman bussiin lippua. Pienellä präntättyä aikansa tutkailtuaan virkailijasedät antoivat passini takaisin ja kysyivät Visaani.

Nukuin bussissa vajaan tunnin ja pääsin lentoasemalla helposti oikealle check-in -tiskille. Kaksi töölöläistä sulloi takanani rinkkansa jätesäkkeihin kahden ja puolen viikon reissun jälkeen. Pitää muistaa tuo niksi tulevaisuudessa. Kälätys kävi, kun selvitimme nopeasti missä olimme olleet, samoissa ja eri paikoissa, ja mikä oli missäkin hienointa.

Koneessa sain käytäväpaikan. Minun ja ikkunan välissä istui japanilainen parikymppinen tytär äitinsä kanssa. Käänsin heille muutamia suomenkielisia fraaseja harakanvarvashiraganoillani vihostani repäistylle paperille. He näyttivät japaninkielistä esitettä, jossa kerrottiin yöpymispaikaksi Helsingissä Sokos Hotel Presidentti ja reittimatkan muiden etappien olevan Siljalla saavutettava Tukholma, sitten lentäen Bergen ja Osloo, laivalla Kööpenhaminaan ja lentämällä lopuksi takaisin Helsinkiin. Muissa paikoissa olen ollut itsekin, mutta Osloa ja vuonoja en ole nähnyt. Reitti kuulosti hyvälle, mutta melko hätäiselle rundille. Hinnaksi esite listasi 300 000 jeniä.

Selitin piirtämällä ja sekavalla japanillani, että heidän näkemänsä Kamome Shokudo eli Ruokala Lokki on kuvattu oikeasti Pursimiehentie 12:ssa oikeassa ruokapaikassa ja osoitin Helsingin kartasta missä Kahvila Suomi sijaitsee. He hihittelivät opaslehdykkänsä Suomen kartalle merkattuja Muumien ja Joulupukin kotipaikkoja. Yritimme puhua ruoasta, kun he kysyivät pidänkö sushista. Näytin matkakuviani kamerasta. He yllättyivät kaisekin syömistä Kamon varrella.

63465276_619f49461b_m.jpg
Stuertti kolisteli ohi ravintolakarrynsä kanssa ja kaatoi punaviininilasini laukulleni ja kengilleni. Itseppä olin kyllä pinonnut niin paljon lehtiä pöydälleni, että tämä katastrofi oli mahdollista. Japanilaisrouva auttoi minua kuivaamaan kimonokankaista pikkulaukkuani ja kysyi onko se Kiotosta hankittu.

Erotessamme tytär sanoi spontaanisti suomeksi näkemiin. En ollut kääntänyt sitä sanaa! Ällistyin. Laukkuhihnan ja tullin välissä olevassa landing tax free shopissa mytiin Geisha-konvehteja. Boksi sellaisia, kiitos, ja takaisin vielä laukkujaan odottavien entisten vierustovereideni luo. Sinne ne jäivät suklaalaatikko kädessä ihmettelemään, kun heidät viimeisen kerran näin.

Bussissa jatkettiin kälätystä töölöläisten kanssa. Naurettiin hellepäivän viileyttä. Rautatieasemalla mentiin eri suuntiin ja soitin kaverilleni. Avaimeni, kännykkäni ja bussikorttini olivat poikakaverin luona, joka oli edelleen provinssissa ja tarvitsin yöpaikan.

Kaveri sattui olemaan Stokkalla. Näimme aseman pääovilla ja hän ehdotti kiinalaista lounaaksi. Selitin hyperaktiivisena matkasta ja suunnittelimme illaksi tuttavien kutsumista hänen kämpilleen. Pikatorkkuni muuttuivat kuitenkin yöuniksi, kun kaveri ei hennonut herättää. En nukkunut lentokoneessa ollenkaan ja nyt en avannut silmiäni yhteentoista tuntiin.