Haluaisin yöpyä perinteisessä japanilaisessa majatalossa Kiotossa. Ryokaneissa majoituttiin jo Edo-kaudella, kun pyhiinvaeltajat tarvitsivat  kukin arvolleen sopivia lepopaikkoja tien päällä. Matkailutoimittajan juttu yöpymisestä Hiiragyanissa, yhdestä Kioton hienoimmista ryokaneista, antaa kuvan siitä miksi yhdestä yöstä kannattaa maksaa enemmän kuin viikosta business hotelleissa.

Tällä hetkellä parhaalle hinta-laatu -suhteen ja sijainnin mukaan valittuna näyttäisi Shogoin-Gotenso. Etsiessäni sopivaa paikkaa huomasin, että nykyään on olemassa myös ryokan-hotelleja ja "moderneja ryokaneja" eli tavallisiin länsimaisiin taloihin tai suuriin tornihotelleihin on sisustettu paperisilla liukuovilla ja puuseinäpaneeleilla sopivia tatamimattoisia huoneita. Perinteiseen tyyliin rakennettuja paikkojakin löytyi ja monissa niistä oli myös kaunis puutarha.

Perinteiseen japanilaiseen majataloon ei mennä vain nukkumaan. Sisään tullessasi saadussa puuvillaisessa yukatassa eli oloasukimononssa voi tutkailla puutarhaa ja kietoutua siihen uudestaan kylvyn jälkeen. Tapoihin kuuluu, että päivällinen (Kiotossa kaiseki-ateria) nautitaan huoneeseen tarjoiltuna matalalta pöydältä kaikessa rauhassa. Palvelija käy siirtämässä pöydän pois ja levittää tatamin päälle futonin ennen valojen sammuttamista. Myös aamupala on usean ruokalaijin ateria.

sisaan.jpgtemppeli.jpg
Shin hanga -kuvia.

Ryokan oli myös zen-buddhalaisen erakkomunkin nimi. Tussikalligrafiaa ja runoja kirjoittava Taigu Ryokan (1758-1831) oli kuuluisa jo omana aikanaan, mutta hän naureskeli yleisön kiinnostukselle ja nimitteli itseään Suureksi Hupsuksi. Huumorintajuisuuden lisäksi runoilija tiedetään aikalaiskertomusten mukaan lapsia rakastavaksi ja toisinaan sakeen meneväksi mieheksi. Lasten kanssa leikkimiseen meni joskus koko päivä ja ruuan kerjääminen unohtui. Hän ei kuitenkaan suostunut myymään runojaan rahasta vaan asui pienessä mökissä vuorella, lähellä synnyinkotiaan.

Too lazy to be ambitious,
I let the world take care of itself.
Ten days' worth of rice in my bag;
a bundle of twigs by the fireplace.
Why chatter about delusion and enlightenment?
Listening to the night rain on my roof,
I sit comfortably, with both legs stretched out.

Ryokan kirjoitti paljon elämää ymmärtäviä värssyjä ja oikeaa ja väärää, luonnon kiertokulkua ja aikaa tutkailevia ajatelmia. Hämmästyin lukiessani hänen oppilaakseen ottamansa Teishin-nunnan kanssa kirjeenvaihtona kirjoitettuja runoja. Ne eivät olleet härskejä, mutta flirttaileviksi niitä voisi sanoa. Ikäeroa oppilaalla ja opettajalla oli nelisenkymmentä vuotta.

Someone told Ryokan that if you find money on the road you will be very happy. One day, after he had received some coins during a begging trip, he decided to try it. He scattered the coins along the road and then picked them up. He did this several times but did not feel particularly happy, and he wondered what his friend had meant. He tried it a few more times and in the process lost all the money in the grass. After searching for a long time he finally found all the money he had lost. He was very happy. "Now I understand," he thought; "to find money on the road is indeed a joy."

Suomeksi runoja on julkaissut kokoelman aasialaiseen kirjallisuuteen erikoistunut Basam Books nimellä Ryokan: Suuri hupsu. Saman kustantamon kirjaa Sugawara Takasuen tytär: Keisarinnan hovineidon päiväkirja en ole ehtinyt vielä lukea. Voisin ottaa sen matkalle mukaan.

952-9842-72-4.jpgSugaKeisar.jpg

Viime viikolla luin tenttikirjojen sijaan aikaa sitten antikvariaatista muutamalla eurolla ostamani Yasunari Kawabatan Kioton (alk.per. Koto, engl. The Old Capital). Kirjan kuvaukset kukista ja temppelialueista tuntuivat eläviltä ja sekoittuivat odotuksiini siitä millaisen kaupungin matkani päästä löydän.

Silloin, kun ei ole aikaa tai varaa matkustella, pitäisi muistaa lukea enemmän kaunokirjallisuutta.