JA5.JPG

500 euron liput Japaniin ja takaisin! Uskomatonta.

Kun aloin uskoa mitä mailissa sanottiin, päätin että tätä tilaisuutta en missaa. Spämmäsin sen kouralliselle tuttaviani. Kaikki muut paitsi dogo luopuivat matkaideasta, vedoten töihin tai rahatilanteeseen, vaikka myönsivät tarjouksen olevan huima. Yay, kiitos Finnair!

Seuraavaksi piti mailata ja kiljua blogikommenteissa ja irkissä kaikille tuttaville asiasta. Ystäväni Tokiossa eivät yhtyneet riemunkiljuntaan. Kuulemma koko kesän ajan on sukulaista ja kaveria tuppaamassa kylään. Ei se mitään, ettei yöpaikkaa löytynyt, mutta nihkeys tuntui suuren ilon hetkellä yllättävän pahalle.

Olen halunnut matkustaa Japaniin esiteini-iästä asti. Kaukokaipuu sai alkunsa, kun isäni toi liikematkalta tuliaisia ja myöhemmin näin hänen kollegansa tyttärien rullaavan makeja kimonot päällä. Japani oli minulle Maa, Josta Tulee Kauniita Asioita. Monelle muulle länsimaiselle Japani tuntuu olevan paikka, josta tulee outoja asioita, kuten ganguroja (mustanaama) eli yamanboita (vuorihirviö):

http://www.flickr.com/photos/speedwaystar/sets/72057594137468113/show/

 

"They're sort of like the opposite of goths. Dark makeup, white circles around the eyes, bleached hair, bright clothes. And somehow they're much, much scarier. Goths could learn a thing or two about true evil from these cats. In order to taste true darkness, you must trade in Bauhaus for The Vengaboys."

 

Teininä innostuin sitten geishoja osallistuvalla havainnoinnilla tutkineen antropologin kirjasta. Nykyään käsitykseni on jo realistisempi, mutta innostus ei ole laantunut. Olen yhdessä päivässä jo hyvässä vauhdissa matkasuunnitelman teossa.