9355088_e376bc654a_m.jpg
Kaiseki Ryori of Kyoto
Originally uploaded by the duke in japan.

Muistutus: Kuvat blogissani eivat viela matkaillessani ole omiani vaan linkattu flickrista muiden ihmisten nappaamista otoksista. En ole siis syonyt ko. kuvien ruokia, mutta paremman puutteessa ne toimivat havainnollistavina stunt-ruokalajeina.

Kaiseki, Kioton erikoisuus, on japanilaisruokien haute cuisinen huipentuma. Buddhalaismunkkien askeettiseta, mutta esteettisesta ruuasta on tullut snobeilua. Sellainen on elaman suuri kiertokulku.

Soin tanaan kahdeksan ruokalajin ja jalkiruuan menun, joka kaivoi lompakkooni 11 000 jenin loven. En kehtaa kaantaa summaa euroiksi, mutta annettakoon vihjeeksi, etta hostellimajoitukseni maksaa alle 3 000 jenia paivassa.

Kaikki alkoi mahanpohjassa kaihertavasta nalasta talutellessani vuokrattua maastopyoraani Gionin geishakorttelin vilinassa. Kaivoin repusta esitteita jonkin laheisen ravintolan mainoksen toivossa ja mietin millaista ruokaa en ole viela kokeillut. Puolen sivun mainoksessa hehkutettiin Kamojoen rantapaviljonkien kesaterasseja, joissa herkutellaan kaisekilla lyhtyjen alla tatamimatoilla istuen. Matkabudjettia oli viela tarpeeksi tuhottavana viimeisien paivien varalle ja pakkohan jeneista on eroon paasta.

Kaisekin idea on hyodyntaa sesongin antimia erilaisilla valmistutavoilla ja puhtaina, harmonisina makuyhdistelmina. Seuraa listaus kahdeksasta kattaukesta, jotka kaikki kylla kuvasin, mutta kuvia odotellessa saatte tyytya kirjalliseen hehkutteluun:

1. Alkupalana tarjoiltiin aladoobimaista merenelavista valmistettua hyyteloa, jossa oli seka katkarapua etta makrillia. MMMM-mmm!

2. Pikkuisia kaloja inkivaarinpalojen kera kupisa ja tarjottimelle aseteltuna iso katkarapu, kaunis simpukka keitettyna kuoressaan seka marinoitu pieni munakoiso.

3. Liemikeitto, jossa oli pallimmaisena etikalla pikkeloity kirsikka ja pohjalla aivomainen klimppi makrillia. Miten siita oli saatu sen muotoista? Ja miten maku muistutti etaisesti makkaraa? Keitossa ui myos munakaskuutio ja kummallisia pienia limaisia kasvinosia.

4. Jaapedilla kukkasten kanssa lepailevaa valkolihaista kalaa ja tonnikalaa sashimina seka wasabia ja soijakastike. Kysyin tarjoilijalta voiko kukat syoda. Han elehti siihen malliin, etta dippasin yrtit soijaan ja pistin poskeeni.

Viereiseen poytaan oli tullut surue nuoria, jota soivat samanlaisia menuja. Mina join vetta ja heilla oli useampia pulloja olutta, sakea ja viinia. Enaa ei tuntunut silta, etta olisin ollut ainut asiakas ravintolassa. Hamartyvassa syysillassa oli jotakin elokuun puutarhajuhlia muistuttavaa taikaa. Ehka se johtui paperilyhdyista ja naurusta tai muilta ravintolaparvekkeilta kuuluvasta laulusta.

29394900_a9e670fa11_m.jpg

5. Nuudelia, vaaleaa lihaa jonkinlaisen pateen kanssa, sienia ja munakasjulienneja bambubnvarren puolikkaasta tarjottuna. naillekkin oli omanlaisensa soijakastike, jonka kanssa en ensin tiennyt mita tehda - kuuluuko sita horpata, kaataa nuudeleille vai miten? tarjoilija neuvoi dippaamaan korkeaan ja kapeaan astiaan nuudeleita pienina nyytteina. Onneksi en ehtinyt juoda kupista kuin kerran. Soija maistui yakinikukastikkeelle.

6. Kala! Ehka ahven ja kirkasta suolaista kastiketta plus sipulinpala.kala oli paistettu kokonaisena, mutta solestettu ilman reikaa mahassa. Hammentavaa. Avasin kaverin kyljen ja poimin lihat puikoilla.@Lopuksi haukkasin suolatun rapena pyrston. Kuuluikohan niin tehda? Ainakin oli hyvaa.

7. Rucolasta tehty salaattikattaus, jossa oli mukana rapeaksi paahdettuja bataattilastuja, kuoretta keitetty kirsikkatomaatti, mediumiksi paistettuja pihvipaloja, vihreita mietoja chileja ja taas uudenlainen soijadippi.

Pimenevassa yossa liikenteen kohinaan skoittuu joen solina, ihmisten nauru ja tarjoilijoiden kohteliaisuudet uusia ruokalajeja poydalle lastatessaan ja niita meille esitellessaan. Lyhdyt loistavat punaisina, mutta en raaski kayttaa salamaa ja vetaa huomiota itseeni. Kuvissa kaikki ruuat ovat punasavyisia, mut ei haittaa.

8. Kannellisissa kulhoissa on misokeittoa ja riisia ja pikkulautasella pikkeloityja vihanneksia. Viinietikkakasvit eivat koskaan ole olleet suosikkejani,@joten kualauten ne alas ensimmaisina. Riisin paalla ei olekaan ituja vaan keko pikkuruisia kaloja. Myos misossa on tunnistamattomia valkoisia paloja pinnalla, mutta taysin tunnistettavia tofupaloja pohjalla. Siemailen oolong-teeta kuumien ruokien kaverina ja mietin mika viisaus siina piilee, etta kuuma osuus ei tullut paivallisen keskella vaan vasta lopussa.

Bonuskentta: Viikuna sokeriliemessa ja teeta pannullinen.