Ajelin bussilla Kioton lapi muiden turistien kanssa. Yhtakkia ilma sahkoistyy ja jengi hyokkaa vasemmalle laidalle ikkunoihin: Shijo-kadulla oli parkissa yksi Gion Matsurin juhlalavakarryista. Muutaman hataisen kuvan saatuani olin tyytyvainen kameraturisti.

156852778_a76fa9cdeb_m.jpg97779780_6854e2b4a7_m.jpg
http://en.wikipedia.org/wiki/Kinkakuji

Kinkakuji eli Kultainen paviljonki oli hieno. pilvipoutaisellakin saalla lehtikullattu paviljonki loisti lammen rannalla. Viereinen metsarinne oli tummanvihrea ja polkujen varsilla tuoksui kostealle sammalelle. Puiden juurakot nayttivat jannille.

Sytytin pari kynttilaa toivoen hyvaa onnea. En osunut kolikoillani pienten buddhapatsaiden kuppeihin, mutta ostin ennustuskoneesta englanninkielisen lapun, jonka mukaan onnenni oli yleisarvosanalla Very Good eli paras neljasta vaihtoehdosta. Lisaksi sain jokaiselle elaman osa^alueelle ohjeita: synnyttaminen olisi nyt helppoa, toissa menee hyvin jos nuoleskelen pomoani, odottamani vieras on tuskin tulossa jne.

Otin lipareen mukaani ja menin puputtamaan evaitani. Ostin Isetanin alakerran foodcourtista katkaraputempuraa ja yakiniku-tikkuja. Kavelin kilometrin huonosti viiroitettua reittia Ryoanjille ja ihailin metsamaisemaa.

 66753623_e1b59657ff_m.jpg25098900_927ca6fe0a_m.jpg133416158_95f3d6e008_m.jpg

Matkalla seuraavalle etapille nain kivilouhimon, jossa myytiin kiotolaistyylisia kivilyhtyja ja kaivonrenkaita. Arvatkaa tekiko mieli ostaa sellainen, mutta miten sen ois tuonut kotiin ja mihin sen olisi sitten laittanut.

Ryoanji on kuuluisin zen-hiekkapuutarha: http://en.wikipedia.org/wiki/Ryoanji

Sain temppelin leimat ja kalligrafianaytteen paalle, mutta ei munkilta vaan tiskin takana istuvalta naiselta. Ylipaataan temppeleissa ei nay munkkeja. Olin luullut, etta kuuluisissa buddhalaistemppeleissa edelleen kumminkin olisi asukkaita hoitamassa alueita ja suorittamassa uskonnollisia seremonioita. Ehka ne tulee ulos koloistaan viiden jalkeen, kun turistit haadetaan parveilemasta pihalta?

Hiekkapuutarhan lisaksi Ryoanjissa oli kiinnostavia sammalmattoja, joista pilkisti hassuja sienia. Suuri lummelammikko oli myos kaunis, vaikka lumpeet eivat enaa kukkineetkaan.

Ninnaji on vahiten kuuluisa paikoista joissa kavin samalla reissulla, mutta alueelleisesti vanha keisarillinen palatsi oli paikoista laajin. Porttien, temppelien, teehuoneiden ja pagodan yhdistelma tuntui oikeasti muinaiselta pienelta kaupungilta. Suurimman portin oven alla nukkui kissa, jota kaikki japanilaiset kavivat silittelemassa.

Onnenkaupassa oli talla kertaa myynnissa pareita, joihin sai kirjoittaa toiveensa. Peruutin ottaakseni kuvan ja tipahdin puolen metrin sadeojaan. Takamukseni otti osumaa, mutta enemman harmitti kameran puolesta, jonka patteriluukku ei pysy enaa kunnolla kiinni. Kissa tuijotti, kun kiroilin ja hieroin kankkuani.

Kavin keskustassa kaytettyjen kimonoiden kaupassa. En kylla tieda miksi, kun sellainen ei vaan mahdu enaa rinkkaan ja mulla on jo natti houmongi. Oisin voinut jollekulle muulle tuoda... Nonni, nyt loppuu paivaunet.

Lisatietoa kiinnostuneille: http://en.wikipedia.org/wiki/Category:Temples_and_shrines_in_Kyoto