CIMG11382005-04-03_06-37-41 // Originally uploaded by davidteter.

Äiti vinkkasi, että uusimmassa Kotiliedessä (1/07) on parin aukeaman matkajuttu Kioton temppeleistä. Luin jutun läpi vain todetakseni, että kävin kaikissa muissa jutussa mainituissa pyhäköissä tai temppeleissä paitsi Fushimi Inari Taishassa. Jutussa pyörähdetään Kiotosta lähijunalla Narassakin.

Kainalojutussa kerrotaan teeseremoniasta ja inforuudussa summittaisia matkailutietoja Japanin lennoista ja majoituksista kiinnostuneille. Majoituksen hintatason todetaan olevan eurooppalaista luokkaa: 50 eurolla saa mukavan hotellihuoneen ja 50-80 eurolla minshukun. Outoa, että tietoruudussa puhutaan minshukuista, kun artikkelissa kerrotaan yöpymisestä ryokanissa? Reportteri tuntuu viihtyneen tyylikkäässä Heianbossa.

Ylipäätään artikkeli sisälsi jonkin verran epätarkkuuksia, yleistyksiä tai ylimääräistä asioiden mystifioimisen ja ihmettelemisen meininkiä. Jäi sellainen olo, että olisin itse voinut kirjoittaa paremman, mutta en olisi osannut kuvata yhtä hyvin. Jäin miettimään kaipaavatko Kotilieden tai aikakauslehtien lukijat matkailujuttuihin sellaista otetta, että kaikki on kaukaisissa maissa ihmeellistä ja vierasta, kuin toiselle planeetalle olisi laskeutunut?

Tämän merkinnän kuva on Flickristä, mutta Kotilieden jutussa oli samasta Kinkakujin maastoa peittävien sammallajien esittelylaatikosta kuva, vain vähän tiukemmin rajattuna. Kulmakarvat nousivat kuvatekstiä lukiessa. Sen mukaan kyseessä oli "arvokas sammalviljelmä hopeapaviljongin puutarhassa". No justiinsa.