DSCN1178.JPGRopeconissa jaettiin Kultainen lohikäärme elämäntyöpalkintona legendaariselle Nordicille eli Risto Hiedalle. Palkinto meni oikeaan osoitteeseen; Hieta on tunnustautunut parantumattomaksi lohikäärmefaniksi.

Näin matkalla muutaman lohikäärmeen, mutta olisin olettanut kohtaavani niitä enemmänkin. Viereisen kuvan nappasin Kioton itäpuolella kohoavan vuoren rinteelle rakennetusta Kyomizun temppelistä, johon saavuttaessa puhdistaudutaan pesemällä kädet ja suu lohikäärmeen sylkemällä vedellä.

Lohikäärmeitä tai ylipäänsä erilaisia myyttisiä käärmehahmoja merihirviöistä sateenjumaliin löytyy eri kulttuureista lähes kaikilta mantereilta. Itä-Aasian lohikäärmeet voi erottaa toisistaan seuraavan muistisäännön avulla:

Toes for Oriental dragons are a particular defining point for certain classes of dragon, namely the Imperial dragons of China whose five toes set them apart from their cousins. The majority of the dragons of Korea have four toes because, as folklore details, the further they travel from China, the more toes they lose until eventually they can no longer walk; by the time they reach Japan, they have only three toes and cannot travel any further. Reversing this process, dragons cannot travel any further than China because they grow too many toes. (Lähde.)

Japanilaiset loharit ovat pääasiassa ihmisiä kohtaan kilttejä tai neutraaleita eivätkä paholaisten kanssa kaveeraavia hirviöitä. Tämä on selvä ero Eurooppalaisiin tulensyöksijöihin vaikka erään Kioton lähellä asuvan lohikäärmeen näyttäytymisten tai laulun tiedetään ennustaneen tai aiheuttaneen tuhoisan kuivuuden. Rauha ihmisten ja lohikäärmeiden välillä järkkyi mytologiassa useammin ihmisten aloitteesta. Raivostunut emo saattoi riehua etsiessään ryöstäjien sateenkaarenväriseksi jalokiveksi luulemaa munaa.

Kiinalaisia serkkujaan muistuttavat japanilaislouhet ovat olemukseltaan käärmemäisempiä. Ne ovatkin osittain sekoittuneet merikäärmeisiin, joiden uskottiin lohikäärmeiden lailla myöhemmällä iällään kasvattavan sulkasiivet. Yleisesti voidaan sanoa, että sekä japanilaisilla että kiinalaisilla lohikäärmeillä oli kamelin pää, peuran sarvet, jäniksen silmät, karpin suomut ja kotkan kynnet tiikerinkäpälissään. Viiksikarvojen lisäksi leukaa koristi jalokivi ja otsaa Taivaaseen nousun mahdollistava merkki (?). Yksilöt saattoivat poiketa reippaastikin tästä peruslajista.

Lohikäärme ei varsinaisesti sylkenyt tulta: sen hengitys muodosti pilviä, jotka alkoivat joko sataa tai salamoida tulta. Halutessaan jättimäinen myyttinen eläin saattoi muuttua näkymättömäksi, joksikin muuksi eläimeksi tai esineeksi tai venyä vielä lisää mittaa. Lohikäärmeet asuivat usein järvien, jokien tai meren pohjassa. Lohikäärmekuninkaan monikerroksinen ja aarteilla täytetty palatsi Ryugu sijaitsi meressä Okinawan lähellä.

                   55667255_20d032116a_m.jpg99516368_8ad170f40d_m.jpg

Buddhalaisuuden mukana Japaniin kulkeutuivat myös neljää pääilmansuuntaa vartioivat myyttiset eläimet. Ne ovat musta soturi eli kilpikonna pohjoisessa, valkoinen tiikeri (ei Kirin!) lännessä, punainen lintu eli feeniks etelässä ja vihreä/sininen lohikäärme idässä. Kaikkiin ilmansuuntiin ja eläimiin assosioituu myös muuta symboliikkaa. Yang-prinsiipin mukaan toimiva lohikäärme kontrolloi sadetta ja edustaa paitsi keisarin valtaa niin myös kevättä, vihreää, maksaa, Jupiteria ja puuta. Tässä luokituksessa kilpikonna liitetään veteen lohikäärmeen sijaan.

Nämä eläimet suojelevat kaupunkeja ja rakennuksia katoille sijoitettuna eri ilmansuunnista tulevia yliluonnollisia tai maallisempia uhkia vastaan. Tällä ilmansuunnat ja maantieteelliset realiteetit huomioivalla harmoniantavoittelulla on ilmeisesti jokin yhteys myös alkujaan kiinalaiseen Feng Shuihin, mutta spekulaationi tueksi tarvitaan lisää jatkotutkimuksia Googlen ja AAKL:n kirjastossa.