Teppanyaki Panorama
Originally uploaded by Gerard.

Lipitin vetta ja kuplajuomia koko paivan Naran helteessa, mutta syominen tuli mieleen vasta viiden aikaan. Itseasiassa kunnolla vasta siina vaiheessa, kun nain teppanyakipaikan ikkunassa veden kielelle herauttavia vahamalleja paikan ruuasta.

Perusidealtaan teppanyaki muistutta sukiyakia ja shabushabua, vaikka hinnaltaan onkin huokeampaa. Poydassa paasee itse kypsentamaan ravintonsa tai henkilokunta tekee sen puolestasi katsellessasi. Settiin kuului soijadippi ja edessani poytalevylla sihisevia sienia, kaalia pavunversoja, lihaa ja melonisiivuja. Ruokia voi kannella omalla pienella lastallaan aina valilla, jotteivat ne taysin karahda kiinni levyyn, mutta popsin aika rivakkaan tahtiin nalan kyydittamana aperot mahaani.

Taaskaan ravintolakeikasta ei selvitty ilman kommellusta. Ajattelin, etta vaikka en suuri oluen ystava olekaan noin ylipaansa niin tahan settiin se sopisi mainiosti. Tarjoilija jutteli minulle japania ja kysyi haluanko jotain vai pullon. En osannut lausua ekaa sanaa, joka oli varmaan tuoppi, joten otin pullon. Sain puoli litraa huurteista Asahia. Erh. Siina sitten kittasin harakirikippis-meiningilla ruokailun ohessa ohrapirtelon hetuloihini.
44289217_f1697d0015_m.jpg29330354_1b9786bdbe_m.jpg
Lasku tuodaan Japanissa asiakkaalta vaivihkaa poytaan ja asetetaan poydalle vaarin pain kauimmaiseen nurkkaan syojista. Muistan lukeneeni hienompien henkiloiden muinaisina aikoina valttaneen rahaan koskemista ja jattaneen sen kokonaan palveluskunnalle. Kai tapa tavallaan elaa yha.

Poistuin ravintolasta kyllaisena ja lievassa akkia juodun alkoholin aiheuttamassa hiprakassa. Paakadun matkamuistomyymalan tiskilla bongasin visterianekkupusukan, jonka ostin. Hyyyyiiii saakeli etta oli paha karkki! Pelkkaa liisterimaista tarkkelysta, joka jai kitalakeen ja hampaiden kruunuihin kiinni.

Kohdalleni osui kadulla uudestaan japanilainen seta, joka oli aiemmin tullut jututtamaan minua risteyksessa ja jolle olin esitellyt kalligrafiakokoelmakirjastani seurauksella, etta seta kertoi triviaa paikoista ja kehui fiksuksi. Taas se kysyi mihin menen ja olin syotyani edelleenkin matkalla JR Naran asemalle. Seitsenkymppinen seta taisi huolestua, kun en ollut tunnissa paassyt kovin paljon asemaa lahemmaksi ja lahti opastamaan reittia. Saattoi oikealle laiturille asti.

Matkalla kysyin visteriakarkeista. "Intresting. You put hot water on them and mix. You add sugar and mix. Very good." Han myos kertoi, etta kauniiden paperilyhtyjen ja hienon nakyman temppelin nimitys viittaa japaniksi helmikuuhun, jolloin vietetaan riisinistutusjuhlaa. Mainitsi myos, etta nykyaan riisi istutetaan maaliskuussa.