59928101_dd4b250f05_m.jpg50079328_c3208c9ccc_m.jpg12122260_d9a4418085_m.jpg

Saijo-ji zen-temppelin puutarhassa munkit hoivaavat erilaisia sammalia. Olisin mielelläni mennyt niitä katsomaan, mutta Lonely Planetin mukaan se vaatisi ennakkovarauksen kahta viikkoa aiemmin postitse. Vierailijoiden lukumäärän lisäksi pitää ilmoittaa tarkka saapumisaika ja kaikkien seurueessa pitää olla yli 21-vuotiaita. Paikan päällä puutarhaelämykseen valmistaudutaan 90 minuutin meditaatiolla tai sutria kopioimalla. 

Unohdinko mainita pääsymaksun? 20 euroa, kiitos. Kerjäläismunkit kiittävät. 

           121935368_1bc5a0c8e2_m.jpg
          (Kuvia zen-puutarhoista.)

Ymmärrän, että munkit eivät halua loputonta laumaa turisteja laukkaamaan ympäriinsä herkillä sammalmättäillä, mutta tällä kertaa en pysty toteuttamaan kaikkia asetettuja ehtoja. Kyllä sitä sammalta riittää Suomessakin. Happamia, sanoi kettu, ja meni katsomaan lootuslammikkoa.

Tyydyn toisen zen-temppelin, Ryogen-in kivipuutarhaan. Lisäksi reitille osuu erilaisia kukkapuistoja ja bonsai-puutarhoja, joista koitan valita muutaman joka sorttia.

Lilakukkainen kukkiva köynnöskasvi on visteria eli sinisade. Kukista tulee minulle mieleen lupiini tai hajuherne. Löysin kasvin etsiessäni kivannäköistä kimonoa. Ensin meinasin ostaa feeniks-kuvioisen kurotomesoden, mutta löysin paremman kuvion, johon olen ollut tyytyväinen. Mustassa homongissani (kuvassa ilman vyötä, koska en osannut sitä silloin sitoa enkä nykyäänkään oikein) on käsin kankaalle ennen ompelemista maalattuja visterianoksia.