106781600_558753a03a_m.jpg163035322_a44841379e_m.jpg
deer walks
Originally uploaded by Mr.mt.

Heiankauden paakaupunki Nara oli jaamassa multa jo valiin, kun Tokiossa vietetyt ekstrapaivat piti nipistaa jostakin. Loppumetreilla skippasin kumminkin Inarin pyhakon toriiporttirinteineen. Naraan paasi alle tunnissa junalla ja tavallaan ilmaiseksi, kun kerran on JR Rail Pass hankittuna.

Heiankaudella alkoi shintolaisuuden ja buddhalaisuuden rauhanomainen rinnakkaiselo, jota nimenomaan Naran suuret temppelit ja pyhakot vahvistivat omalla yhteistyollaan. Silloisten hallitsijasukujen perustamat ja sponsoroimat uskonnolliset instituutiot voivat paksusti paakaupungin statuksen menetykenkin jalkeen.

Ensimmaisena tallustin Kohfukujin temppeliryhmittymalle. Perinteeksi muodostuneen temppelikalligrafian kerayskierros osoittautui taalla hitiksi: seka munkki etta kaksi mummelia innostuivat kympilla kokoelmastani. Mummot auttoivat kuivaamaan musteen hiustenkuivaajalla ja munkki lahjoitti minulle onnea tuovan kuvan kahdeksankulmaisesta temppelihallista seka alueen englanninkielisen kartan, jota en olisi osannut edes pyytaa.

http://en.wikipedia.org/wiki/K%C5%8Dfuku-ji

(Paikan omassa lehdykassa mestan nimi oli litteroitu Kohfuku-ji, mutta kirjoista se loytyy ilman h:ta. Yleisempana huomiona mainittakoon, etta kaytan enemman viivatonta litteratioita paikkojen nimista ihan vain koska japanilaishostellien koneilta viivan etsiminen tuottaa valilla turhautumista ja ajanhukkaa.)

Matkalla Todajia kohti nain ensimmaisen kerran bambuhattuisen ja mustakaapuisen kerajalaismunkin helistamassa sauvaansa ja pyytamassa almuja. Olin lukenut verkosta, etta suurin osa munkinkaapuisista kerjaajista on huijareita, mutta paasin eroon turhimmista pikkukolikoista ja kalassa roikkva piilokukkaroni keveni.

Turisteille kuuluisin Naran nahtavyys ei tunnu olevan Kohfukuji, Kasuga Taishan shintopyhakkokompleksi tai Japanin suurin Buddha-patsas Todaijin temppelissa vaan peurat.

Shintojumalten sanansaattajat, pyhien lehmien paikalliset vastineet paimentavat pitkin Naran puistoalueita, temppeleiden pihoja ja metsaa. Sarvipaita voi ruokkia ja silitella, kun maksaa kojumyyjalle 150 jenia (eli noin euron) suojelurahaa, jota vastaan saa pakkauksen ns. peurakekseja. Pullasorsa-bambit menee ihan sekaisin niista! Kerran niita syotettyaan elaimista on hankala paasta eroon. Ne tulevat naykkimaan vaatteita ja yksi ahne ema repi kappaleiksi mukanani retuuttamani paperipussin.

 131112852_9f53a2dfa7_m.jpg75564135_08ab45073e_m.jpg

Maailman suurimmassa puurakennuksessa asusti odotetusti kohtuullisen suuri asukki. Ostin tuhannella jenilla sen taloon yhden uuden kattolaatan tuleva remonttia varten. Siihen piti siveltimella taiteilla nimi, mista on kotoisin ja toive. Lopuksi munkki vaati, etta ottaa kamerallani kuvan minusta laattaa pitelemassa. Itselleni muistoksi. Argh, en tykkaa turistikuvista, joissa olen itse. Mietin myos hetken ostaisinko hurjapaiselle pikkuveljelleni amuletin, joka suojaa liikenneonnettomuuksilta.

This is the Daibutsu Den (the house of the Giant Buddha), also known as Todai-ji temple. It is the largest wooden structure in the world. Fire destroyed the building twice. This structure, which was rebuilt in the Edo period (in 1692), was scaled down to two thirds of the original size.

http://en.wikipedia.org/wiki/Todaiji
34411952_1ffd122102_m.jpg

Opaskirjat eivat maininneet tasta paikasta juuri mitaan kiinnostavaa, mutta Kyodera-mizun jalkeen parhaat nakymat ovat loytyneet Nigatsu-don hallin verannalta. Pidin noista pyoreista lyhdyista, joiden tarinaa en tieda ja jollaisia en ole muualla nahnyt, niin paljon etta ostin sellaien nattina metallisena kannykkakoruna. Hienoa uskonnon tuotteistamista, tata lisaa.

70829244_633d50d04f_m.jpg132559408_e208dfaa7b_m.jpg

Kasuga Taishan visteriat olivat kukkineet jo ohi, mutta olin aiemmin saanut parista nuupahtaneesta kukasta kuvan. Koitin kysya natisti shintopapittarelta saisinko ottaa hanesta kuvan: erikoisessa otsarivassa oli visterianoksalle nayttava koriste hopeahelyin. Tytto heilutti hammentyneena kattaan sivuttain (ns. kuningatar Elisabeth -vilkutus), mika Japanissa tarkoittaa kieltavaa vastausta.

Kivi- ja metallilyhtyjen sesonki ei ollut kuitenkaan ohi. Lyhtyja oli alueella 3000! Elokuun valonjuhlassa ne kaikki sytytetaan kerralla. Toisessa kuuluisassa taman pyhakon juhlassa kiusataan pyhia peuroja leikkaamalla niilta sarvet. En ymmartanyt tarpeeksi japania hahmottaakseni kuvateksteista miksi. Pitaa perehtya aiheeseen myohemmin. 

http://en.wikipedia.org/wiki/Kasuga_Shrine

66123142_4a1aacda25_m.jpg72473290_917a5096ce_m.jpg115825297_d0fc4f4c95_m.jpg