Krassipelto
Originally uploaded by
cluelessblues.

Oletko maistanut maustekrassia?

Kun kuitenkin luet tätä niin veikkaisin, että olet.

Maustekrassin nimen muodostavat vuorta ja salkoruusua tarkoittavat merkit luetaan erilailla kuin luulisi: wasabi. Yhtäläisyydet salkoruusuun rajoittuvat kuitenkin kasvupaikkoihin ja lehtien ulkonäköön. Myös lehdet ovat miedosti tulisia, mutta wasabia japonica on himoittua nimenomaan juurakkonsa takia.

Sashimin tai sushin kanssa tarjottava räikeänvihreä mauste muistuttaa maultaan sinappia tai piparjuurta. Wasabin tulisuus nousee terävästi hetkessä nenään, mutta katoaa eikä jää kärventämään limakalvoja chilin tavoin. Lempinimeen namida (kyyneleet) on silti syynsä. Dogo toi tuliaisiksi wasabipähkinäpusseja, joilla voi koetella kavereiden huumorintajua tai herkkyyttä tulisuudelle.

Wasabiköntti sotketaan länsimaissa yleensä soijan sekaan dippikupissa, mutta käsittääkseni (saa korjata) Japanissa näin tehdään vain sashimin kanssa. Itamae eli kokki on sipaissut wasabia nigirizushin riisipallerolle, täytteen alle. Lisäwasabin sekoittaminen soijaan on vähän sama kuin ketsupin ja sinapin tursottelu ruokaan: hiukan junttimaista kadottaa muut maut, jotka kokki on ammattitaidollaan viilannut kohdilleen.

Wasabi menettää tulisuutensa päästessään kontaktiin ilman kanssa. Siksi se sipasitaan riisiin ja peitetään kalalla tai muulla päällisellä.

Palataan takaisin alkuperäiseen kysymykseen.

Ulkomailla ja halvemmissa paikoissa Japanissa tarjotaan usein vihreäksi värjätystä piparjuuresta tehtyä tahnaa wasabina. Aloin verkkojuttuja lukiessani ihmetellä olenko itse syönyt koskaan aito-wasabia (hon-wasabi) eli valmistetta, jossa olisi käytetty pääraaka-aineena wasabia. Aidossa tavarassa pitäisi puolet painosta olla wasabista lähtöisin. Esimerkiksi S&B:n kuuluisassa purkkiwasabissa on 0% wasabia! Miten se on mahdollista?

Syitä on kaksi: maun nopea katoaminen ja kasvin hankalasti järjestettävät kasvuolot. Wasabi on parhaimmillaan tuoreena, juuri juurakosta raastettuna. Perinteisen metallisen riivinraudan lisäksi juurakkosta on tehty pyreetä myös hiekkapaperisen hainnahan avulla.

Vuoripuroissa kasvavaa juurakkoa on onnistuttu viljelemään koeolosuhteissa, mutta wasabin kauppatarhaaminen ei ole aivan ongelmatonta. Siksi aidon tunnistaa kovasta hinnasta ja suurin osa meistä länkkäreistä syö onnellisen tietämättöminä imitaatiopyreetä riisipalleronsa kanssa.