9525592626.JPGLukaisin joululahjakirjan läpi. En ole reseptejä testannut, mutta kirjoitan vaikutelmani pohjalta kirjasta tuoreeltaan, ennen kuin unohdan ja tulee jotain muuta mieleen.

Kirjan nimi on ilmeisesti viittaus aiemmin Yhdysvalloissa bestselleriksi nousseeseen French women don't get fat. Molemmissa opuksissa liputetaan tietyn maan ruokakulttuurin puolesta häpeilemättömän suorasukaisesti. Nasomi Moriyama kertoo lihonneensa Yhdysvaltoihin opiskelemaan muutettuaan. Äitinsä puuropatojen ääreen aikuisena lomille palattuaan hän otti mukaansa aviomiehensä, joka ihastui tokiolaiskeittiön antimiin niin, että pariskunta alkoi kokata äidin lähettämillä ohjeilla japanilaista kotiruokaa New Yorkiin palattuaan. 0385339976.01._SS500_SCLZZZZZZZ_V1122062

Vaikka kyseessä onkin arkiruokiin painottuva keittokirja, löytyy reseptien lomasta paljon kiinnostavaa triviaa ja kuvauksia kirjoittajan japanilaiskodin perinteieistä. Pottusushin kirjoittajalle nämä asiat ovat ehtineet tulla jo tutuiksi, mutta minunlaiselleni satunnaisesti muita kuin sushireseptejä kokeilleelle kirja sisältää paljon helponoloisia kokeiltavia ruokia ja lisukkeita. Lisäksi kirjassa kerrotaan laajemminkin japanilaisen keittiön historiasta, periunteisestä uraisän ja kotiäidin perhemallista ja nykypäivän muuttuvista ruokailutottumuksista.

Kömpelöhkösti taitetussa ja rumala kansikuvalla varustetussa suomennetussa laitoksessa ei ole kuvia - ne puuttuvat ilmeisesti pokkarikantisesta alkuperäisteoksestakin. Sääli - tykkään katsella keittokirjojen kuvia vaikken reseptejä kokeilisikaan ja jos kokeilen, haluaisin ensin nähdä millaiselta lopputuloksen pitäisi näyttää. Tästä syystä tykkään lukea I was just really very hungry -blogin reseptejä ja vinkkejä japanilaisruokiin.

Muutama muu (ainakin ajoittain) japanilaisista ruuista kirjoittava blogi:

Obachan's Kitchen & Balcony Garden

she who eats

Blue Lotus

<3Yen:in kategoria Food