Topi palasi Japanista ja oli vähemmän hyperaktiivinen kuin allekirjoittanut kesällä. Ensimmäisenä asiana hän teki silti saman asian eli kaatoi kaikki tuliaiset pöydälle ja otti vuoresta kuvan.

Oli hauskaa verrata mitä samankaltaisuuksia ja eroja raahaamissamme roinissa oli. Mun tuliaiset oli vaaleanpunaisempia ja Topin enemmän sellaisia, jotka voi syödä tai juoda. Teetä, sakea, Suntory -viskiä (kolme pulloa?), hellehattu, hajuvesiä, Hokusai-kirja, Bollywood-näyttelijästaran parhaat palat DVD, vihreä Ressu-kassi, lähettämättömiä postikortteja, papukakku, patapatoja, pinkki älylelupallo, tokkuri, musta D&D-lohikäärmefiguuri, tyynyntuuletusteline...

Yhtään kännykkäkorua ei pöydältä löytynyt, koska tarpeeksi hienoa Stitchiä ei ollut löytynyt. Lahjoitin pyynnöstä epäonnistuneelle killuttimenteisjälle omani. (Annoin aiemmin Gialle Totoroni, joten kännykorumääräni on tippunut neljään.) Topi ehdotti vielä vaihtokauppaa Himejin linnasta ostamani ja matkaajalle lainaamani esittelyvihkosen sekä Koko-enin puutarhasta ostamansa valokuvakirjasen välillä. Suostuin.

Kiotoon ei ollut sitten kerinnyt. Oli ennemmin käynyt Hiroshimassa, jonne asti mä en ehtinyt. Kumpikin on tyytyväinen valintoihinsa ja se on pääasia. Topi harmitteli ettei enempää ehtinyt puutarhoita katsella kuin käydä Koko-enissa Himejissä. Toisaalta siellä näki useamman tyyppisiä kerralla. Monta kärpästä yhdellä iskulla.

Yhden shintolaiset pyhäkön oli bongannut Tokiossa, mutta muuten uskonnolliset nähtävyydet oli pitänyt ajanpuutteessa skipata. Himejin linna ja Koko-enin puutarha tuli nähtyä, paikallisoppaiden esittelemänä. Suomessa tavatun perheen äiti lahjoitti myös taikinanuolijan, joka hänen oli pitänyt antaa jo Suomessa. Nyt se päätyi takaisin tänne.

Vanhuksien kanssa tuntuu Japanissa sattuvan turisteille hauskoja kohtaamisia. Topi kaivoi pienen peilin ja rintaneulanukkesysteemin repusta. Kuulemma sai ne junassa mummolta, joka oli menossa katsomaan äitiään. "Rypäleitäkin sain, mutta söin ne jo", sanoi Topi, lähes syyllisellä äänellä. En odottanutkaan, että seuraavaksi pakaaseista olisi ilmestynyt tertullinen rusnoita.

Vastalahjaksi mummo oli saanut nopat. Mistä loogisesti seuraa, että ulkomaalaiselle pojalle piti opettaa uhkapelaamista: arvataan parillinen tai pariton.

Topi kertoi ninjatreeneistä, treenipaikan läheisestä ruokapaikasta ja Hatsumista, joka oli opettanut mihin kannattaa nenän alla ihmistä painaa. Kaksimetrinen gaijin oli onnistunut ostamaan uuden treenipuvunkin.

Onsenista ainakin unohdin vielä tentata. Muitakin kysymyksiä olisi. Reissu kuulosti onnistuneelta. Tuliaisten seassa oli myös paperi, jolle piirretyn kalligrafian seasta erottuu länsimainen nimi. Kuulemma kaverit olivat antaneet paperin lentokoneessa, todeten ettei näin korkeaa bujinkan-arvoa ole koskaan myönnetty Venäjällä. "Siperia opettaa".


Himeji-Kokoen_garden-pan_01
Originally uploaded by the.vlad.