86236143_5ac224b97f_m.jpg216398502_1e4b552281_m.jpg 

Sovimme, etta kello kahdeksan lahdetaan illalliselle. Myohastyimme tapaamisesta vartilla, kun huoneemme lukko meni jumiin. Anniina ja Jenna eivat paasseet ulos ja oli haettava apua. Hostellin henkilokunta koitti ensin selittaa oven lapi miten lukko toimii, mutta talkkarina toimiva jatka paatti, etta on helpointa potkaista ovi sisaan. Kun kaksi ekaa potkua ei tuottanut tulosta, tytot sisapuolella koittivat viela saada lukon auki ohjeiden mukaan ja onnistuivat. Oli silti jannaa huomata miten arkisesti henkilokunta suhtautui tilanteeseen: lukon voi aina korjata, kun ovi on saatu auki.

Mina, Aleksi, Mikko, Anniina ja Jenna saavuimme Westminsterille odottamaan Jussia ja Englannissa vaihdossa olevaa Lauraa. Heti metrosta noustuamme bongasimme suuren kellon - juma, Big Ben. Se vaan tuli jotenkin yllatyksena.

Anniina ehdotti Hard Rock Cafeen menoa, Jussi jokilaivaa ja joku mainitsi afganistanilaisen (!) ravintolan. Kaikki eivat lammenneet ekalle ehdotukselle. Laivat eivat liikkuneet enaa niin myohaan ja niihin oli skragapakko. Afganistanilainen oli vaaralla puolella kaupunkia.

Plan B: Aleksi kertoi Jussin paivalla Sohossa bongaamasta The Gay Hussar -nimisesta paikasta. Nimi huvitti suomalaisia ohikulkijoita, mutta ravintola jai kiinnostamaan. Paatimme antaa unkarilaiselle tilaisuuden. Henkilokunta jarjesteli meille tilaa ja paasimme skannaamaan osittain englanniksi, osittain unkariksi kirjoitettua ruokalistaa ja arvailemaan annosten sisaltoa. Jussi paatyi ensin pohtimaani hanheen, joten valitsin ankan.

Ruoka oli loistavaa: rapeakuorisen, mutta muhevan ankan kaverina oli punakaalia, omenasosetta ja herkullista perunamuusia. (Annokseni nakyy ravintolan sivujeilla alkuanimaatiossa.) Keskustelu seikkaili kioskimurroista Unkarin historiaan ja filosofian maaritelmaan. 12,5% tarjoilupalkkio tuli hintoihin paalle, mutta ruoka oli hyvinkin hintansa veroinen.

Jalkiruaaksi otin mielenkiinnosta enemman englantilaiselta kuin unkarilaiselta kuulostavan hedelmavanukkaan (fruit pudding). En oikein osannut asettaa odotuksia jalkiruualleni, mutta se yllatti minut silti. Vanukas naytti kokoon puristetulle punajuuripyreelle, mutta vadelmalla ja kermalla koristeltu jalkiruoka oli todellisuudessa vadelmasta, kirsikasta ja ehka omenasta tai raparperista tehty viipale kakunmuotoista vanukasta. Maistatin sita uteliailla seuralaisillani, jotka tuntuivat tykkaavan mausta.

Ajattelimme ottaa jossain lahistolla viela yhdet ja suunnata hotellille, mutta paadyimme seurailemaan paikallisten baarikulttuuria ikkunoiden lapi ja kadulla. Laura kertoi omista kokemuksistaan Englannin yoelamasta. Iltakavelymme vei Sohon baarikatujen sokkelon lapi ja muutaman punaisen lyhdyn ja kuuluisien teattereiden ohi kohti China Townia. Kiinalaisessa korttelissa oli lahinna ravintoloita, jopa muutama japanilainenkin, ja pari kauppaa.

Metroasemalla kuultiin spontaanin englantilaisen sekakuoron laulamana "There were ten German bombers in the sky". "Jos sun lysti on" saveleen lauletun hoilauksen ensimmaisessa sakeistossa toistuu sama lause ja seuraavassa "The RAF from England shot one down". Iloiset kannilaiset ehtivat ampua koko Luftwaffen kymmenen koneen lentueen alas metroa odotellessa. Viimeiset kaksi oikeastaan tippuivat vasta metron jo liikkuessa kohti Tottenhamia.