Japanissa osoitejärjestelmän logiikka toimii toisin päin kuin Suomessa. Ensin ilmoitetaan suurin maantieteellinen yksikkö ja siitä aletaan haarukoida tarkemmin mistä paikasta on kyse. Ensin postinumero, sitten prefektuuri eli lääni, sitten kaupunki tai kaupunginosa. Miljoonakaupungit muodostuvat useista erillisalueista, kuten Tokio, joka muodostuu kahdestakymmenestäkolmesta alueesta.

Lopuksi tulee katuosoite. Paitsi että kaduilla ei ole läheskään aina nimea. Osoitteessa mainitaankin usein kortteli ja talon numero korttelissa. Suurimpien kaupunkien pääkaduilla on usein nimi ja silloin sitä voidaan käyttää osoitteessakin. Vastaanottajan nimi merkitään kirjeessä osoitteen jälkeen ja sukunimi ensin.

Lisäksi on paikallisia poikkeuksia, kuten Kioton ja Sapporon yleisestä tavasta poikkeava tapa ilmaista osoitteita. Matkailijaa osoitesysteemi harvemmin pääsee hämäämään, jos pysyttelee suurten kaupunkien ja tavallisimpien turistikohteiden liepeillä.