IMG_1277
Originally uploaded by DP_elyanqui.

Topi oli yrittänyt soittaa kuudelta aamulla. Viimeinen ilta Tokiossa ja kiinteä ruokakin pysyi sisällä. Kertoi olevansa elossa taifuunista huolimatta? Jaa, taifuuni? En ole ehtinyt uutisia viimepäivinä seuraamaan pompattuani R&Asta rapujuhliin Porvooseen (kiitos Tiuku!) ja takaisin elokuvateatterin hämärään.

Tähän mennessä paras elokuvakokemuson ollut kurkistus Itä-Saksan sielunmaisemaan stasi-vakoojan silmin. Muiden elämä on käsittääkseni silkkaa fiktiota, mutta sen voisi uskoa todeksi. Tarinana se täydensi minulle kuvaani Euroopan historiasta elettynä elämänä, asettumalla huumorin ja fiktiivisyyden suhteen Shindlerin listan ja La vita e bellan väliin. Yksittäisten henkilöiden tarinat nousevat eeppisiin mittasuhteisiin saamissaan kulisseissa. Ohitseni kävellyt mies summasi kaverilleen kokemustaan teatterista poistuessaan: "se oli samaan aikaan niin asiallinen, hauska ja draaginen".

Babel ei koskettanut. Ihailin näyttelijäsuorituksia ja tunnistin Shinjukussa paikkoja, mutta elokuva ei päässyt jostain syystä ihoni alle samanlailla kuin Muiden elämä. Valkoinen kaupunki riipaisi lopussa ja tuntui enemmän näytelmälle kuin elokuvalle: luonteva, melkein improvisaationomainen dialogi oli hienoa, mutta lapsiperheen murheet eivät ehkä vain aiheena purreet paatuneeseen sydämeeni tarpeeksi lujaa. Elokuvan lopputekstien alkaessa kuulin jonkun yleisössä tyrskivän ja nyyhkivän.

Päivän Hesarissa:

Japanin väestöstä oli viime vuonna 65-vuotiaita tai sitä vanhempia ensi kertaa enemmän kuin 20 prosenttia, kertoi Japanin hallitus sunnuntaina.

Hilda Kozár ja Japanilainen kahvila 6. 10. saakka Unkarin kulttuuri- ja tiedekeskuksen U-galleriassa, Kaisaniemenkatu 10. Ma-pe 10-18.
"Japanilainen kahvila on pala Budapestin kulttuurielämää. Vuosina 1895?1949 toiminut kahvila oli kirjailijoiden, taiteilijoiden ja arkkitehtien kantapaikka; nimensä se oli saanut seinillä olleista koristelaatoista." Enemmän siis Unkaria kuin Japania, mutta kuulostaa kiinnostavalta.

TÄSTÄ SE LÄHTEE -sarjassa seurataan syksyn ajan neljää suomalaista uuden harrastuksensa parissa. Tänään: Sakari Mesimäki aikoo opetella japanin kielen