Akseli mietti jonkin aikaa sitten blogissaan Japanissa kohtaamaansa "ei ulkomaalaisia, kiitos" -mentaliteettia. Onko kyseessä rasismi vai ei?

Ovet ravintoloihin ja yökerhoihin aukeavat yleensä silloin, kun seurueessa on ainakin yksi natiivi. Kielitaidottomuuden (henkilökunnasta kukaan ei puhu tarpeeksi englantia eikä ulkomaalaiset puhu japania) aiheuttamat nolot tilanteet yritetään ehkäistä käännyttämällä turistit pois jo ovella. Lisäksi hullut ulkomaalaiset tekee kaikenlaisia etikettivirheitä, jos ne päästää yksikseen illallistamaan. Mitähän sekin tarjoilija ajatteli, kun kysyin pitäisikö tuo juoda vai miten ja osoitin mukillista soijakastiketta.

Toisaalta Japanissa suhtaudutaan nihkeästi useisiin etnisiin vähemmistöihin. Ihan rehellinen rasismikin tuntuu jopa päivänvalossa toisinaan nostavan päätään. Ja kyllä, nämä ovat rankkoja yleistyksiä. Varmasti löytyy ainuista, filippiiniläisistä ja korealaisista pitäviä tavis-japanilaisia ja niitä, joille asia on täysin yhdentekevä. Mutta kovinta ääntä asiasta pitävät nämä:

 

Näitä pakettiautolla ämyrit katolla korttelirallia kapungilla ajavia ryhmittymiä kutsutaan QuirkyJapan-sivujen mukaan nimellä uyoku dantai. Äärioikeistohan se siinä levittää isänmaallista sanomaansa Hiacen kanssa. Yllätyksettömästi parhaat mahdollisuudet mustan pakun bongaamiseen on isänmaallisena juhlapäivänä Yasukunin pyhätön ympäristössä, mutta niihin voi törmätä suosittujen shoppailukaupunginosien liepeilläkin. 

Poliittisesti oikeiston ääriliikkeillä on väitetty olevan yhteyksiä liberaalidemokraattiseen puolueeseen, jonka pomomiehen eli Koizuminkin ympärille oli huhuja maalailtu. Koizumin kabinettipossea on kuvattu oikeistolaisimmaksi valtaklikiksi sitten toisen maailmansodan. Juorut myös väittävät, että nämä ryhmät saisivat muita helpommin lupia mielenosoituksiin ja marsseihin, joissa vaaditaan lisää rahaa armeijalle, keisarin palauttamista itsevaltiaaksi sekä konservatiivisempaa sisä- ja talouspolitiikkaa. Kurillit pitäisi kanssa palauttaa ja buddhalainen järjestö Soka Gakkai on väärässä ihan kaikessa.

Vaikka nyt alkaisikin ärsyttää, kannattaa kovaäänisellä varustetun rasistin mottaamista harkita vielä hetki. Äärioikeistolla on hyvät välit yakuzaan päin. Epäpatrioottisia ajatuksia esittävät tai keisaria arvostelevat henkilöt, mediat ja järjestöt saattavat joutua uhkailluiksi, kiristetyiksi tai hyökkäyksen kohteiksi.

In 1990, the mayor of Nagasaki was shot when he suggested that Japan take responsibility for WWII and in 1993, after a magazine editor published articles criticising Empress Michiko, his parents were shot by right-wingers.  Another favourite target is the Asahi media group.  After a political cartoon making fun of right-wing leader Shusuke Nomura was published, he came to the Asahi offices to receive an apology, and committed suicide by shooting himself, shouting "Asahi and I will die together!",  in order to embarrass them. (QuirkyJapan)

Tämä merkintä on pitkälti suomennos Quirkyn artikkelista, jossa on lisää esimerkkejä ja tarinoita poliittisesta korruptiosta, jopa pääministeritasolla. Aiheesta ei kovin paljon tietoa englanniksi verkosta irtoa, mikä toisaalta tarkoittaa sitä, että tietoja on vaikeaa varmistaa muualta. Jotain sentään löytyi: San Francisco Chroniclen artikkeli Right wing rising - Japanese nationalists use comics, film, punk rock to recruit youth.

Kannattaa siis suhtautua pienellä varauksella. Osa paljastuksista on todella hämmentäviä. En ollut aiemmin kuullut, että Kultaisen paviljongin kirjoittaja Yukio Mishima oli yksi japanin kuuluisimpia oikeistolaisia ja teki itsemurhan epäonnistuneen puolivillaisen poliittisen attentaatin päätteeksi.

Pelottelusta huolimatta joiltakin kansalaisilta löytyy selkärankaa vastarintaan. YouTuben kommenttiosiossa osakalainen kertoo vanhempiensa aina heittelevän roskilla ohi ajavia kajareita huudattavia pakettiautoja.